Sehän on Carlos!

Hyvin alkanut ideani blogista kariutuikin alkuaraskauden pahoinvointiin ja ylitsepääsemättömään väsymykseen jota kesti kuukausikaupalla. Nyt kuitenkin nuo alkuvaikeudet on voitettu, olen taas elämäni kunnossa, ainakin hetken aikaa :) Entinen työpaikka on taakse jäänyttä elämää ja olen saanut lepäillä rauhassa sekä kotona että Espanjassa jo viisi viikkoa, ihanaa! Ensi viikolla aloitamme oman yrityksen hommat oikein urakalla, innolla odottelen jo hommiin pääsyä!

Huoli vauvan hyvinvoinnista on taas hetkeksi unohdettu, tämänpäiväisen rakenneultran mukaan kaikki näyttäisi olevan kunnossa :) Ja kuten olemme tässä arvailleetkin, poikaa meille kovasti lupailtiin. Työnimi Carlos siis on ja pysyy, toistaiseksi :) Kätilö näytti olevan hyvinkin varma sukupuolesta, ja kyllä se siltä kovasti näyttää kuvistakin päätellen. Kasvoista poika ei antanut ottaa kuvia joten nyt mietimme varaammeko vielä aikaa yksityiselle 4D-ultraan. Hintaviahan nuo ovat, katsotaan josko jostakin lähiympäristöstä löytyisi paikka joka laskuttasi lähemmäksi sataa euroa, ei kahta- tai kolmea sataa.. Joten paljon on asioita tapahtumassa! Nyt lupaan ryhdistäytyä blogipäivityksissä, niin sisustus- ja työasioissa kuin vauvan kuulumisissakin :)

Vauhdikas keskiviikko!

Tänään oli piiitkä päivä. Alunperin tänään piti olla pelkkä varhaisultra AVA-klinikalla, jännitys ja paniikki oli käsinkosketeltava viimeisest pari päivää, meillä kummallakin. Mies ei nukkunut viime yönä, multa meinasi lähteä taju matkalla. Onneksi koko päivä oli buukattu aloittavan yrityksen asioille, en ehtinyt stressata ihan koko päivää.

Yrityksen perustaminen vaatii kyllä melkoisen paperityön! Olen yhtiäkumpanini kanssa tenhyt liiketoimintasuunnitelman ja kannattavuuslaskelmat jo aikoja sitten. Ollaan käyty Ensimetrissä, sekä Tampereella että Nokialla, allekirjoitettu lippuja ja lappuja ja saatu lausuntoja. Muutama viikko yrittäjäkurssia on takana, suunnitelmat ovat hyvällä mallilla ja potentiaalisia asiakkaitakin on jo ilmaantunut vaikkei yritystä vielä edes virallisesti ole olemassa. Tänään kävimme paikallisessa TE-toimistossa viemässä starttirahahaemukset, ne käsitellään arin viikon sisällä. Samoin tänään kävimme pankin ja vakuutusyhtiön juttusilla. Vielä on väännettävä yhtiökumppaneiden kanssa perustamisasiakirjat mallilleen japarin viikon päästä viedään paperit ja osakepääoma pankkiin upouudelle tilille. Tästähän siis on tulossa totta! Yksi pieni ongelma meillä on, nimittäin yrityksen nimi! Miten valita nimi omalle lapselle, sitä saadaankin tässä miettiä useampaan kertaan tänä vuonna :)

Eli paljon oli mietittävää tänään ennen varsinaista kohokohtaa iltapäivällä! Hyvä niin koska olisin panikoinut muuten koko päivän. Varhaisraskauden ultra suoritettiin AVA-klinikalla, oli tosi mukava käynti, lääkärinä Candido Tomas. Hiljainen setä, ei liikoja puhunut, mutta kertoi ihan riittävästi ja vastasi asiantuntevasti kysymyksiin. Suosittelen! Mun laskujen mukaan viikkoja olisi kasassa 7+6, ultran mukaan 7+2, joten eipä se kovasti heitä. Laskettu aika on siis marras-joulukuun vaihteessa. On kuulemma ihan normaalia että pikkuinen on tässä vaiheessa pienempi kuin mitä periaattessa pitäisi olla. Sentin verran oli kokoa, kuinka voikin joku olla niin pieni.. Ihan sanaton olo, katselen vaan sähköpostista noita kuvia ja ihmettelen..

Swap your stuff!

Viime viikolla makoilin sohvalla ja mietin, mitä oikein tekisin kaikille niille juuri ja juuri pienille "tavoitevaatteille", joihin en tulisi mahtumaan mutamaan seuraavaan vuoteen... Ajattelin, että olisi mukava järjestää vaatteidenvaihtokutsut, kavereiden kanssa iskee aina vaatekateus kun kaikilla on niiiiin upeita vaatteita :) Ja sitten yhtäkkiä Facebookiin ilmestyi kutsu: Swap your stuff oli tapahtuman nimi!

Kaikillahan on niitä,  vaatteita, joita et ole käyttänyt viimeiseen pariin vuoteen. Ystäväni järjesti toimistollaan sunnuntai-iltana mukavan tyttöjen illan, jossa tavattiin porukalla, tehtiin vaihtareita ja aloitettiin kevät uusilla löydöillä. Kaikki halukkaat saivat tuoda haluamansa määrän vaatteita, kenkiä, laukkuja, vöitä yms., joista haluaa päästä eroon. Joku toi pahvilaatikoita ja jätesäkkejä, toinen tuli muovikassin kanssa. Kaikki saivat itse päättää mihin tavarat halutaan vaihtaa, tai asettaa hinnan tavaroille

Loppujen lopuksi systeemi toimi todella hyvin, kaksi tuntia pyörittiin ympäri toimistoa ja soviteltiin ja sitten taas pyörittiin. Paljon jäi vielä kotiin kannettavaksi vanhojakin tavaroita, mutta jokainen meistä löysi monta uutta tavaraa ja vaatetta. Itse yritin vaivihkaa venytellä vaateita vatsan kohdilta ja arvioida mikä mahtuisi vielä kesällä päälle :)

Olen kyllä tosi tyytyväinen omiin löytöihini :) Ilmeisesti ne vaihtuivat ihan oikeisiin tavaroihin, sillä en enää edes muista mihin kaiken vaihdoin! Mukaan tarttui harmaa shortsipuku, musta velourhuppari, musta satiinimekko, harmaa neuletakki, harmaaraidallinen paita, vihreät kesähousut, namu valkoinen käsilaukku ja vaaleanpunainen viltti :) Ehdottomasti suosittelen swappailua kaikille, olemattomalla rahalla sain vaatekaappiin kertaheitolla piristystä :) Koska järjestetään seuraavat swappailut?

Seitsemäs viikko!

No niin. Nyt ollaan selvitty jo viikolle seitsemän J (mun laskujen mukaan 6+4) Viime viikon epäröinti alkaa pikkuhiljaa muuttua hienon hienoksi luottamukseksi ja toivoksi että kaikki menee hyvin. Aika tuntuu kuluvan todella hitaasti, mieli käy ylikierroksilla koko ajan. Toisina päivinä olo on normaali, silloin huolestuttaa, miksi en tunne mitään? Missä on ne hormonit ja muut vaivat mistä kaikki puhuu? Toisina päivinä taas voin pahoin, selkää särkee, itken jatkuvasti, nukun koko ajan ja taas huolestuttaa että onhan kaikki hyvin kun vatsaa nipistelee? Voi mun mies raukkaa, toisaalta hieman jo huvittaa itseänikin mille kaikelle sitä voikaan tirauttaa kyyneleen.. Jos tämä on vasta alkusoittoa niin voi jesse mitäköhän vielä onkaan tulossa?

Varasin varhaisultran viikon päähän, stressaaja ja kontrollifriikki kun olen. Tahdon tietää että kaikki on kunnossa, ainakin tässä vaiheessa. Kahdeksannella viikolla pitäisi jo näkyä selkeästi maha-asukin tilanne. Ajatukset on tosi sekavia, välillä tekisi mieli miettiä jo lastenhuoneen kalustusta ja vaunuja ja kaikkea, mutta ollaan sovittu  että ajatellaan nyt realistisesti ja mä yritän ottaa nyt ihan rauhassa ja ottaa levon kannalta seuraavat viikot menemättä yhtään asioiden edelle. Kaikki-mulle-heti-nyt-ajattelu ei vaan nyt toimi, ehkä se on ihan hyvä munkin opetella hieman kärsivällisyyttä, sille luulisi olevan käyttöä joskus tulevaisuudessa :) Toisaalta on ihanaa kaikkien näiden hektisten vuosien jälkeen vain huokaista syvän ja olla tekemättä yhtään mitään. Mä alan oleen aikas rento pikku hiljaa, me likey :) Sovittiin myös että lopetan keskustelupalstojen ylenpalttisen lukemisen :) voi sitä oireiden määrää mitä kaikkea yht'äkkiä ilmaantuukaan kun lukee toisten vaivoista ja tuntemuksista!

Varhaisultran hinnoista vielä muutama sana. Tampereella hinnat näyttäisi olevan pääsääntöisesti 150-200 euroa miinus Kela-korvaus, kovin olivat vastaukset epämääräisiä kun puhelimitse tein hintatiedusteluja. Hinnat koostuvat monesta palasesta, ultrasta, lääkärinpalkkiosta, toimistomaksusta yms. milloin mistäkin. Vaikea kuvitella että olen ainoa joka kyseistä toimenpidettä kyselee joten jotenkin kuvittelin että olisi olemassa listahinta..  Vai yritetäänkö mun epätietoisuudella vaan nyt rahastaa..? Joka tapauksessa, hintaan 185 € on nyt sitten varattu aika Terveystaloon, toivottavasti käynti on hintansa arvoinen J

Elämäni ihmeellisin vuosi!

Joskus tuntuu että elämässä täytyy todellakin olla supernainen selviytyäkseen hengissä. Kaikki ovat vaatimassa ja kiskomassa joka suuntaan, työ ja harrastukset, kotonakin kuulemma pitäisi viettää enemmän aikaa. Ja jos sattuu olemaan taipuvainen täydellisyyden tavoitteluun asettaa itse itselleen ne kaikista kovimmat vaatimukset.

Viime syksynä sain itselleni mentorin. Viisaan ja kokeneen uranaisen, joka halusi jakaa elämänkokemustaan kanssani. Mentorointiprosessin edetessä huomasin elämäni kaipaavan suuria muutoksia, olin vuosia tehnyt asioita muiden vaatimusten mukaan. Huomasin, etten tee elämässäni juuri mitään, mistä ihan oikeasti pidän. Oma tahto oli tavallaan kadoksissa, elämäni oli pelkkää suorittamista. Kunnes päätin tehdä tilaa muutokselle, hengähtää hieman ja tutkiskella mikä minulle on tärkeää.

Ja sitä ilmeisesti saa mitä tilaa. Ovet ovat alkaneet avautua työmaailmassa, kova työni alkaa tuottaa tulosta ja minua pyydetään samoihin pöytiin suuresti arvostamieni ammattilaisten kanssa. Myös monivuotinen haaveeni omasta yrityksestä näyttää toteutuvan, aivan mahtava tilaisuus tehdä työtä jossa loistan ja jonka tunnen omakseni. Ja jottei elämä olisi liian helppoa, huomasin viikko sitten olevani raskaana. Joten voisin tässä todeta että tämä vuosi tule olemaan vähintäänkin mielenkiintoinen. Jään innolla odottelemaan mitä päivät tuovat minulle ja miehelleni <3